• philia

Ajatuksia psykosomatiasta

Päivitetty: 19. maalis 2019



Kirjoitan tällä kertaa aiheesta, joka on todella läheinen itselleni monella tapaa. Tiedän, että kirjoitan samalla lukemattomien ihmisten kokemuksista. En halua mollata terveydenhoidon ammattihenkilöiden toimintaa, vaan ennemminkin sitä, miten Suomessa suhtaudutaan terveyteen ja sairauteen. Ja etenkin keho-mieli -yhteyden toimintaan ja herkkyyteen. Kuinka moni ihminen on kokenut ja kokee parhaillaan turhautumista, stressiä ja voimattomuutta sellaisten omien kipujen ja oireiden äärellä, jotka eivät näy röntgenissä tai verenkuvassa. Tai vaikka kehossa joitain merkkejä olisi, kuitataan vaivat "toiminnallisiksi", psykosomaattisiksi etc. Ei ymmärretä tai ehkä vaan ehditä selittämään, mitä psykosomatia oikeastaan tarkoittaa. Ei auteta eteenpäin, koska ilman selkeää sairautta lääkäri ei voi tietyn pisteen jälkeen tehdä enää lähetettä lisätutkimuksiin. Vaiva kuitataan stressiin liittyvänä, käsketään ehkä olla stressaamatta (käskemällähän se lähtee...). Pahimmillaan vain ilmoitetaan, että vaiva on psykologinen, hakeudu keskustelemaan jonkun kanssa. Potilas lähtee vastaanotolta hämmentyneenä ja jopa nöyryytettynä. Onko tämä siis kaikki vaan korvien välissä? Olenko todellinen vaivani silkkaa luulosairautta? Kivut ja vaivat jatkuvat. Lääkäritoverieni mukaan 35% kaikista vastaanottokäynneistä liittyy stressin aiheuttamiin fyysisiin oireisiin tai on psykosomaattiseksi luokiteltavaa. Yli kolmasosa! Eiköhän tämä tarkoita sitä, että missaamme jotain todella tärkeää. Mieli ja sairaus eivät ole koskaan toisistaan erillisiä asioita. Ei flunssan eikä edes syövän suhteen. Tämä ei tarkoita sitä joskus hieman mustavalkoista ja herkästi syyllistävää ajattelua, että negatiiviset ajatukset aiheuttavat syöpää tai pitää vain ajatella itsensä terveeksi. Stressi ja sairastuminen kulkevat käsi kädessä. Stressi on aineenvaihdunnallisesta näkökulmasta elimistöä kuluttava ja vastustuskykyä heikentävä tila. Stressin aiheuttamat kemialliset reaktiot elimistössämme vaikuttavat koko kehon säätelymekanismeihin. Kehon tasapainotilan mennessä vinoon vaikutukset näkyvät myös "ylöspäin" eli aivoihin, tunteisiin, siihen, mihin asioihin huomio kiinnittyy. Kaikki oireet ovat viestejä, tulivat se sitten kehosta tai mielestä. Viestin tehtävä on tulla kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi. Sen jälkeen viestillä ei ole enää funktiota, se voi jäädä pois. Ongelma on siinä, että viestit ovat aivan liian helppo turruttaa. Olemme niin oireilla kyllästettyjä, että moni juttu tuntuu jo aika normaalilta. Kuitenkin keho-mielemme koittaa viestittää tarpeistaan ensin kuiskaamalla, sitten ääneen sanomalla, lopuksi ehkä jopa huutamalla. Moni ihminen havahtuu kuuntelemaan huuto -vaiheessa. Liian moni havahtuu kuitenkin vasta silloin, kun omalla hyvinvoinnilla ei ole enää voimia muuta kuin romahtaa = sairastuminen. Se, että emme jatkuvasti havaitse kehon ja mielen yhteyden voimakkuutta ei johdu siitä, että sitä ei olisi olemassa. Olemme hyvin tottuneita ajattelemaan mieltä mielenä ja kehoa kehona, ja valitettavasti tämä malli on resurssien ja tiedon puutteiden vuoksi vallalla terveydenhuollon puolella. Kukaan ei ihmettele, jos 95 bensalla kulkeva auto simahtaa tienposkeen, jos vahingossa tankkaa 98:a. Itsestäänselvä juttu. Kuitenkin ruokimme ja "ruokimme" itseämme vahingoittavilla asioilla ja pidämme tätä täysin hyväksyttävänä toimintana. Fyysinen sairastuminen ja masentuminen - no, se on sitten joku yksilön heikkous. Ehkä geneettistä (vaikka tiedämme vallan hyvin, että alttiusgeenit tarvitsevat aktivoimista, mikään ei toimi kehossa mielivaltaisesti). Psykosomatia ei toimi pelkästään yhteen suuntaan, mielestä kehoon päin (toinen yleinen harhaluulo). Mielenterveyspuolen sairausmalli ei suhtaudu kovinkaan suopeasti siihen ajatukseen ja konkreettiseen näyttöön, että mielen tason ongelmat voivat oikeasti johtua huonoista elämäntavoista, eikä aina vaan asiakkaan äitisuhteesta. Ja vaikka äitisuhde olisikin ongelmien jonain osasyynä, on hyvin moni alakulo, apatia, masennus ja ahdistus poistettavissa silkalla elämäntapamuutoksella, ei vuosien psykoterapialla. Huomatkaa, että näin sanoo ihminen, jonka elanto tulee terapia-asiakkailta! En missään nimessä vähättele "pelkän" mielen huomioimista, tietenkään, mutta yksilön kokonaisvaltaisen paranemisen kannalta, oli sitten kyse psykologisesta tai fyysisestä vaivasta tai sairaudesta, ei hoitoa voi rajoittaa ainoastaan toiselle tasolle toista huomioimatta. Onneksi tietoa ja ymmärrystä on tarjolla nykyään valtavan paljon enemmän kuin vielä 15 vuotta sitten. Ihmiset osaavat ottaa selvää eivätkä välttämättä tyydy enää "no ota Buranaa" kommentteihin lääkärin vastaanotolla. Sain vastikään sähköpostia asiakkaalta, joka lähes kymmenen vuoden turhautumisen jälkeen haki psykosomaattiseen ongelmaansa apua hypnoosista....ja sai apua välittömästi. Nopean avun saaminen ei liity "vippaskonsteihin", päinvastoin. Sekä keho että mieli reagoivat positiivisesti välittömästi tai ainakin nopeasti silloin, kun apu osuu täsmällisesti juuri siihen kohtaan, josta oireilu aiheutuu. Sairastuminen tai oire ovat täynnä merkityksiä. Merkitykset ovat yhtä aikaa yksilöllisiä ja kulttuurisia. Esimerkiksi vatsaoireilut ovat liikuttavan kulttuurisia, lähes kaikkien (erityisesti naisten) jakamia kokemuksia, johon sokerinen jugurttivalmiste lupaa tuoda avun. Kukaan ei kuitenkaan muistuta, että kipu ja sairaus ovat aina häiriötiloja kehon tasapainossa ja toiminnassa. Jotain, johon ihminen voi itse vaikuttaa ymmärtämällä oman keho-mielensä tarpeita. Päinvastoin, tuntuu välillä, että jaetut sairauskokemukset ja ongelmista puhuminen yhdistävät ihmisiä enemmän kuin onnellisuudesta, ilosta ja terveydestä puhuminen. Merkillistä, mutta väkisin myös merkityksellistä tämäkin. Minkälaisista asioista sinä olet saanut apua tai helpotusta psykosomaattisiin oireiluihin? Itselleni yksi merkityksellisin asia oli ensimmäinen kerta Rosen -kehoterapiassa. Varsinainen herätyskokemus! Olisi myös tosi kiva kuulla jos olet saanut ahaa -elämyksiä keho-mieli ymmärryksestä perinteisen terveydenhuollon puolella. Tuolla on paljon lääkäreitä, sairaanhoitajia ja terapeutteja, joilla on todella hyvää kokonaisvaltaisuuden ymmärrystä. Enemmän kuitenkin kaivattaisiin.


Mippi


16 katselukertaa

© 2019 Philia. Proudly created with Wix.com